Taloushallinnon asiantuntijoiden arjessa on automaatio suuressa roolissa. Taloushallinnon prosesseja hoidetaan järjestelmien sisäisillä parametreillä ja muilla säännöillä, koodipohjaisilla automaatiolla ja järjestelmien välisillä integraatioilla. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on monissa organisaatioissa talouden perusjärjestelmien päälle rakennettu lisäautomaatiota ohjelmistorobotiikalla (Robotic Process Automation, RPA). Samalla tekoälyä hyödynnetään yhä useammin ostolaskujen tiliöinnissä, tiedonhaussa, analyyseissä ja ennusteissa.
Näitä kaikkia kutsutaan usein yksinkertaistavasti “automaatioksi”, vaikka niiden toimintalogiikka ja vaikutus asiantuntijatyöhön ovat olennaisesti erilaiset. Taloushallinnon asiantuntijalle kyse ei ole teknisestä sanastosta, vaan ammatillisesta ymmärryksestä: mitä voi automatisoida säännöillä ja missä kohtaa voidaan hyödyntää tekoälyä.
Sääntöpohjainen automaatio, kuten järjestelmäparametrien kautta ohjattava automaatio ja RPA, perustuvat samaan peruslogiikkaan: ennalta määriteltyihin sääntöihin, ehtoihin ja päätöspuihin. Ne tekevät täsmälleen sen, mitä niille on määritelty – ei enempää eikä vähempää. Sama syöte tuottaa aina saman lopputuloksen. Automaatio ei ymmärrä taloudellista merkitystä, liiketoimintakontekstia tai poikkeuksen syytä. Se suorittaa.
Juuri tämä tekee sääntöpohjaisesta automaatiosta taloushallinnossa niin arvokasta:
Sääntöpohjainen automaatio sopii erityisen hyvin prosesseihin, joissa:
Tyypillisiä käyttökohteita ovat esimerkiksi arvonlisäverolaskenta ja -raportointi, poistolaskenta, maksujen muodostaminen, järjestelmien väliset tiedonsiirrot tai raporttien muodostaminen.
Tekoäly toimii täysin eri periaatteella. Se ei noudata varsinaisesti sääntöjä, vaan tekee päätelmiä datan, todennäköisyyksien ja aiempien havaintojen perusteella. Tekoäly ei lupaa olevansa aina oikeassa – eikä sen tarvitsekaan.
Taloushallinnossa tekoäly on vahvimmillaan siellä, missä:
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi:
Tekoäly ei useinkaan tee päätöksiä. Se ehdottaa, priorisoi ja nostaa esiin asioita, joihin asiantuntijan kannattaa kiinnittää huomionsa.
Sääntöpohjaisen automaation ja tekoälyn suurin ero liittyy siihen, miten ne suhtautuvat oikeellisuuteen.
Sääntöpohjaisessa automaatiossa:
Tekoälyssä:
Tämä ero osuu suoraan taloushallinnon ytimeen. Asiantuntijat on perinteisesti ohjeistettu tavoittelemaan 100 % oikeellisuutta. Tekoäly pakottaa kysymään: missä kohtaa prosessia täydellinen oikeellisuus on välttämätöntä – ja missä korkea todennäköisyys riittää?
Kehittyneessä taloushallinnossa ei valita sääntöpohjaisen automaation ja tekoälyn välillä. Ne täydentävät toisiaan:
Tässä mallissa automaatio sekä tehostaa ja nopeuttaa tekemistä että parantaa myös päätöksentekoa ja työn mielekkyyttä.
Perinteinen sääntöpohjainen automaatio on edelleen taloushallinnon automaation perusta. Tekoäly tuo tämän päälle uuden ulottuvuuden: älykkyyden, joustavuuden ja ennakoinnin. Taloushallinnon asiantuntijan todellinen osaaminen ei jatkossa mitata sillä, kuinka hyvin hän hallitsee yksittäiset työkalut, vaan sillä:
Tekoäly tulee laajentamaan taloushallinnon automaation uudelle tasolle, käyttäjäystävällisesti ja kustannustehokkaasti. Kun tämän ymmärtää, ymmärtää myös, miksi sen tulevaisuuden rooli taloushallinnossa on merkittävä.
Tekoälyhypen keskellä suunnan löytäminen voi olla haastavaa. Meille tekoäly ei ole abstrakti teknologia, vaan tapa tehdä työstä sujuvampaa, prosesseista luotettavampia ja päätöksenteosta tietoon ankkuroitua.