ST1:n perustaja Mika Anttonen vertaa ilmakehää osuvasti täyteen vesilasiin: koska ilmakehässä on hiilidioksidia jo liikaa, maailmaa ei pelasteta pelkästään hiilidioksidipäästöjä vähentämällä, vaan ilmakehästä pitäisi kiireesti poistaa jo sinne päästettyä hiilidioksidia. Keskustelu jalanjäljistä ei siis enää ole riittävää, ja meidän pitäisi aloittaa keskustelu kädenjäljistä.
Lainsäätäjä voi vaikuttaa ainoastaan jalanjälkien pienentämiseen. Kädenjälkien synnyttämiseksi tarvitaan yritysten innovaatioita. Rikkidirektiivi tuli voimaan vuoden 2015 alussa, ja siinä meriliikenteen rikkidioksidipäästöille asetettiin yläraja. Direktiivin seurauksena raskasta polttoöljyä polttoaineena käyttävät valtamerialukset joutuivat puhdistamaan pakokaasunsa tai vaihtamaan kevyeen polttoöljyyn tai muuhun vähäpäästöisempään polttoaineeseen. Rikkidirektiivi synnytti kukoistavan rikkipesuriliiketoiminnan.
Jotta edellä mainitun kaltaiset uudet liiketoimintainnovaatiot (tai -mahdollisuudet), kuten rikkipesurit, hyödynnettäisiin mahdollisimman hyvin, pitäisi uuden toiminnan olla myös kannattavaa – sen lisäksi, että samalla vähennetään päästöjä.
Yritysvastuu voidaankin jakaa neljään eri kypsyystasoon:
Yritykset ovat törmänneet vastuullisuustavoitteiden asettamisessa vastuullisuuden mittaamisen ongelmaan. ESG-raportoinnissa vastuullisuuden komponentit päädimensioiden alla eivät ole yhteismitallisia ja niitä saadaan hyvin monesta eri lähteestä. ESG-indeksi, eli luku, joka kuvaa vastuullisuuden kokonaiskuvaa, kärsii siis uskottavuusongelmasta, koska se on jouduttu muodostamaan laskemalla yhteen omenoita ja appelsiineja. Vääristymää saattaa lisäksi aiheuttaa se, että joko analyytikko tai yrityksen henkilöstön jäsen osallistuu sekä eri osa-alueiden että oman työpaikkansa arviointiin omalla harkinnallaan.
Yrityksen tuotteiden ja palveluiden vaikutuksia arvioimaan on Suomessa kehitetty nettovaikutusmenetelmä Upright Projectin toimesta. Nettovaikutusten mittaamiseen käytetään matemaattista mallia, jossa positiiviset ja negatiiviset vaikutukset pisteytetään tieteellisen tiedon pohjalta ja ja raportoidaan vertailukelpoisessa muodossa.
Nettovaikutusmenetelmässä yrityksen vastuullisuutta mitataan neljän pääkategorian (ympäristö, terveys, yhteiskunta ja tieto) ja 19 alakategorian kautta, joista jokaisella on negatiivinen (jalanjälki) ja positiivinen (kädenjälki) ulottuvuus. Menetelmän avulla yritykselle voidaan luoda yksilöllinen nettovaikutusprofiili, josta käden- ja jalanjälkien vaikutusten suhdetta on helppo vertailla ja tunnistaa kehityskohteita. Havainnollisuutensa vuoksi nettovaikutusmenetelmä näyttää sopivan tähänastisia mittareita paremmin tuotteiden ja palveluiden vaikutusten mittaamiseen – ja ennen kaikkea vaikutusten kehittämiseen.
Summataan vielä lopuksi, miksi vastuullisuutta kannattikaan mitata. Tutkimusten mukaan taloudellisesti paremmin menestyvät yritykset ovat muita vastuullisempia. Yhtälö toimii myös toisinpäin: vastuullisemmat yritykset menestyvät taloudellisesti muita paremmin. Vastuullisesta toiminnasta on siis tullut yrityksille strateginen kysymys, ei pelkästään määräysten noudattamiskysymys.
Efiman kasvaessa kiinnitämme huomiota asemaamme yhteiskunnallisena toimijana ja yhteisten kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanijana.
Osana vastuullisuustyömme kehittämistä olemme loppuvuonna 2021 toteuttaneet Upright Projectin kanssa oman liiketoimintamme nettovaikuttavuusanalyysin. Analyysi on arvio Efiman ydinliiketoiminnan positiivisista ja negatiivisista vaikutuksista yhteiskuntaan, tietoon, terveyteen ja ympäristöön. Analyysi toimii meille mahdollisuutena tarkastella omaa kokonaisvaltaista vaikuttavuuttamme ja luoda tehokkaita keinoja vaikuttavuuden kehittämiseen.
Hallituksessamme toimii henkilöstö- ja vastuullisuusvaliokunta, jonka pyrkimyksenä on tehdä Efiman vastuullisuusajattelusta ja -toiminnasta tavoitteellisempaa. Valiokuntaa johtaa blogitekstin kirjoittaja ja hallituksemme jäsen, Jorma Turunen.