Yhteiskunnan puolesta poikkeustila tarkoittaa hyperkiihdytettyä loikkaa todelliseen digiaikaan – aikaan, josta viimeisen vuosikymmenen aikana on vasta oikeastaan puhuttu. Mutta miten tämä kaikki muutos ja myllerrys vaikuttavat yksittäisen tietotyöläisen elämään, ajatuksiin ja ennen kaikkea työhyvinvointiin?
Henkilöstöstämme 97% työskentelee tällä hetkellä etänä, loput paiskivat hommia joko asiakkaan tiloissa tai omalla toimistollamme. Ennen koronakriisiä suurin osa efimalaisista työskenteli päivittäin konttorilla yhdessä työkavereidensa kanssa. Moni onkin miettinyt, mitäköhän kaverille oikein kuuluu.
Siksi myös kysyimme, mitä efimalaisille kuuluu etätöissä. Saimme kyselyyn monta kymmentä sivua fiiliksiä, ajatuksia ja pohdiskelua. Ja kasapäin riemastuttavia terveisiä kollegoille, kuten seuraava:
”Kaipaan Sepon narinaa. Myös Jannen random huuteluita on ikävä. Oikeastaan kaikkia työkavereita on ikävä. Voisin jopa antaa Hanskin halata!”
Miten työt sujuvat?
Työt vaikuttavat sujuvan keskimäärin oikein hyvin. Moni kuitenkin harmittelee kotikonttorin huonompaa ergonomiaa. Osalla on hankaluuksia yhdistää lapsiperhearkea täysipainoiseen työskentelyyn. Osalla taas on haasteita irtautua töistä, kun ei ole työmatkaa taitettavana. Jokunen vastaaja raportoi hankaluudesta päästä flow-tilaan kotona.
Osa puolestaan kokee, että vallitseva poikkeustila on poistanut kiireen tunnun:
”Aikaa ei mene työmatkoihin, harrastukset ovat tauolla ja muut aktiviteetit lähes nollassa. Tilanne on tuonut myös uusia mahdollisuuksia mm. ulkoilemisen, läsnäolon ja unen suhteen.”
Jotkut myös kertovat nukkuvansa pidempään ja liikkuvansa enemmän kuin normiolosuhteissa. Poikkeuksellisella pilvellä saattaa siis olla myös hopeareunus, joka tarjoaa mahdollisuuden viettää enemmän aikaa perheen kanssa, keskittyä omaan hyvinvointiin tai vaikkapa hoitaa ympäri kotia ne pienet rästihommat, joiden tekemiseen ei tavallisen arjen keskellä ole koskaan löytynyt sopivaa väliä.
Tilanne tuntuu olevan kaikista hankalin juuri aloittaneille uusille efimalaisille. He tarvitsevat enemmän ja erilaista tukea työlleen ja perehtymiselleen kuin pidempään talossa olleet. Tämä pakottaa meidät keksimään uudenlaisia tapoja perehtymisen tueksi sekä tukee jo aiemmin lanseerattujen Eficampus-oppimisympäristön ja Efistore-nimisen LaaS-alustamme käyttöönottoa läpi organisaation.
Ihmisen ikävä toisen luo
Hyvin harva murehtii oman työnsä tekemistä. Sen sijaan eniten huolta aiheuttavat epävarmuus tilanteen pitkittymisestä ja arjen hankaluudet erityisesti pienten lasten kanssa. Monella on huoli omaisista ja maailmantalouden tilasta. Lamaa pelätään. Myös jatkuva koronauutisointi ahdistaa.
Näihin ulkopuolisiin asioihin on yrityksen vaikea vaikuttaa, jolloin sitäkin suurempaan arvoon nousevat kaikki ne toimet, joilla me voimme tukea efimalaisten jaksamista ja hyvinvointia sekä työn ja muun elämän tasapainottamista.
Hyvin moni ikävöi erityisesti työkavereita ja -yhteisöä:
”Kyllä tässä kuukausi tai pari menee ihan mukavasti, mutta töiden sosiaalinen puoli on itselleni kovin tärkeä, eikä sitä etäpalavereilla voi täysin korvata.”
Etäpäiväkahvit ja virtuaalinen kahvihuone perustettiin ensimmäisestä etäpäivästä alkaen ja Teams-taukojumpat rullaavat päivittäin. Webinaareja ja muuta tukea oman työn johtamisen tueksi on tarjolla, ja onpa jokaviikkoiseen perjantaipalaveriinkin mahdollista osallistua nostamalla skumppalasi etänä videon välityksellä.
Työn ja työpaikan yhteisöllisyys onkin monelle se kaikkein merkityksellisin asia työssä, joten sitä on syytä vaalia kaikin keinoin. Koskaan aiemmin ei kahvitauko ole ollut näin tärkeä kuin koronan aikaan!
Riku Huikuri
Riku Huikuri oli Efiman henkilöstöjohtaja 2018-2020, jonka kahvinkulutus ja niskajumit lisääntyivät etätöissä eksponentiaalisesti.