Skip to content
25.08.19Kulttuuri

Mitä jätät narikkaan, kun tulet töihin?

Riku Huikuri
25.08.2019 | Sensuroitko itseäsi töissä? Tuotko työpaikallesi yksityiselämäsi ilot ja möröt? Halu jakaa henkilökohtaisia asioita töissä on hyvin yksilöllinen juttu ja työnteko aidosti omana itsenä ei ole aina helppoa.

Naurahdin alkukesästä ääneen, kun luin uutisen Iowan osavaltiohallinnon henkilöstöjohtajan potkuista. Tämä 66-vuotias johtaja oli kirjoittanut organisaationsa ihmisille satoja sivuja Tupac-aiheisia sähköposteja. Olipa hän tuonut synttäritarjoiluiksi jopa ”Thug Life” -keksejäkin. Ajattelin, että onpas siinä kova fani ja kiinnostava tyyppi!

Uutinen sai minut miettimään, saavatko ihmiset olla työpaikoilla aidosti omia itsejään vai edellyttääkö ammatillinen rooli yksityisemmän elämän ja persoonan piilottamista. Mieleeni palautui myös erään tuttavani vuodatus, että hän ei mitenkään voinut kuvitella kertovansa maanantaina työpaikallaan käyneensä viikonloppuna katsomassa rock-keikkaa. Työkaverit pääomasijoitusyhtiössä olisivat kuulemma katsoneet häntä epämiellyttävällä tavalla merkitsevästi.

Saavatko ihmiset olla työpaikoilla aidosti omia itsejään?

Nykyisen itseohjautuvuuskeskustelun ytimessä on kysymys ns. kokonaisvaltaisuudesta (wholeness), joka on yksi teal-ajattelun kulmakivistä. Siinä ideana on, että ihmisiä kannustetaan näyttäytymään työpaikalla kokonaisena ihmisenä tunteineen ja vajavaisuuksineen. Moni yritys onkin luonut käytäntöjä, jotka kannustavat kokonaisvaltaisuuteen. Esimerkiksi Perttu Salovaara kuvaa e-kirjassaan Riisuttu Organisaatio erään yrityksen sessiota, jossa kukin tiimiläinen käy yksitellen läpi mitä viimeisen puolen vuoden aikana on käynyt läpi – sekä töissä että työn ulkopuolella. 

Entä jos joku ei haluakaan paljastaa itsestään kaikkea työpaikalla ja ahdistuu, jos sitä vaaditaan?

Viime aikoina mediassa on ollut aiheellisia huomautuksia yksityisen ja ammatillisen minän sulautumisen varjopuolista. Pitkän linjan organisaatiopsykologi Pekka Järvinen on ollut sitä mieltä, että ammatillinen käyttäytyminen on sitä, että osaa rajata tietyt yksityisasiat pois työpaikalta. Olen itsekin havainnut, että aika moni kantaa koti- ja perhemurheitaan työpaikalle myös tiedostamattaan. Myös moni (työ)uupumistapaus juontaa juurensa henkilön yksityiselämän haasteista, vaikka käytös työpaikalla olisikin hyvin asiakeskeistä.

Onko yksityisen elämän tuominen töihin siis uhka vai mahdollisuus?

Se voi olla nähdäkseni molempia. Kollegani Sari esitti blogissaan ratkaisuksi monipuolista yrityskulttuuria, joka ei pakota ketään yhteen ainoaan muottiin. Meillä Efimassa yksi arvoista on ”omana itsenä”. Alun perin sillä on tarkoitettu muiden kunnioitusta, hyväksymistä sekä luottamusta muihin. Ehkäpä se voisi tarkoittaa myös sitä, että ketään ei kielletä tuomasta – eikä pakoteta tuomaan – yksityisempää puolta työpaikalle.