Kuinka helppoa onkaan sanoa, että ”olipa hyödyllinen kirja” tai ”vaikuttava oppitunti”. Tai olla innoissaan tapahtumasta, jonka tavoitteena on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, jos paikalle tulee paljon ihmisiä. Mutta mikä ihan oikeasti määrittää näiden tekojen tai tapahtumien ”menestyksen”, aidon arvon? Se muuttuuko jokin.
Muutos vaatii kolmea asiaa. Sitä että mielessä syntyy jokin uusi oivallus. Ja sitä että se oivallus säilyy mielessä myös tapahtuman jälkeen. Ja sitä, että ajatuksen kykenee viemään toiminnan tasolle.
Nordic Business Forumista on kulunut kaksi viikkoa. Se on juuri oikea aika armottoman testin tekemiseen. Muuttuiko mikään?
Jos olit paikalla, mainitse yksi iso ajatus, jonka muistat. Yksi riittää. Älä mieti. Sano se nyt.
Ja kerro sen jälkeen miten se on vaikuttanut tai tulee vaikuttamaan elämääsi. Jos joudut pohtimaan kauan, todennäköisesti mikään ei muuttunut, mutta käy tarvittaessa läpi muistiinpanosi, ellet ole jo hukannut niitä. Onko joukossa jokin, joka edelleen tuntuu relevantilta, suurelta, elämää muuttavalta?
Tein saman testin itselleni. Koska en tee muistiinpanoja, olin mielen varassa. Kaksi ajatusta nousi heti mieleen.
Ensimmäisenä mieleen tuli Adam Grantin rohkea ajatus ”alimyymisestä” – siitä, että jos korostaa omia ”ongelmia” ja saa vastapuolen vähättelemään niitä, ollaan jo pitkällä. Olen testannut sitä käytännössä ja tulokset ovat olleet erinomaisia.
Mutta kaikkein suurin ajatus, se joka meni kerrasta syvälle, tuli ihan toisaalta, narikasta. NBF -tapahtuman toisen päivän aikana narikkahenkilökunta oli pyytämättä ja yllättäen korjannut jokaisen, siis jokaisen takin, jossa ripustuslenksu oli hajalla ja jättänyt siihen käsinkirjoitetun lapun. Ja kuinka ollakaan, koko sosiaalinen media täyttyi ylistyksistä.
Mistä tässä kaikessa on kyse?
Neljästä asiasta, joiden kaikkien pitää olla kohdallaan. Ensinnäkin koko organisaatiossa on oltava halu tehdä asioita koko ajan paremmin, oivaltavammin, hauskemmin, hienommin. Mutta se ei riitä, tarvitaan myös rohkea idea, jonka joku saa ja uskaltaa sanoa ääneen. Sen jälkeen täytyy tehdä päätös, että ”onpa hieno idea, tehdään” ja lopuksi toteutuksen pitää olla kunnianhimoinen pienintäkin yksityiskohtaa myöden.
Tässä monta asiaa kohtasi. Asian pienuus ja suuruus. Maltti, se ettei organisaatio puhunut siitä itse. Käsinkirjoitus. Ajoitus. Yllätyksellisyys.
Kuinka moni muu organisaatio haluaa ihan oikeasti nähdä ”ylimääräistä” vaivaa, miettiä asiakasta, toteuttaa huolella, malttaa olla puhumatta itsestään, luottaa viidakkorumpuun? Mutta samaan aikaan asialla on myös kääntöpuoli. Ensi vuonna täytyy tehdä jotain muuta, jos haluaa yllättää ja luoda maailmanluokan elämyksiä. Onneksi olen aivan varma siitä, että NBF:n organisaatio siihen pystyy.
Jaan tapahtumat kahteen kategoriaan. Niihin jotka muuttivat minua ja niihin jotka eivät. Pidän jokaista sellaista tapahtuma, joka muutti menestyksenä. NBF 2017 kuuluu ehdottomasti tähän joukkoon. Oivalsin, että että maailman parhaat organisaatiot tekevät paitsi suuret, myös pienet asiat paremmin kuin muut. Olen varma, että esimerkki siitä mitä se käytännössä tarkoittaa pysyy mukanani koko elämän ajan.
Miten sinä muutuit?
